Äiti, kun

Äiti,
kun istun kirjastossa ja rakastan jokaista hellyydenmuurin kirjaa.
Äiti,
kun uinun puiden alla ja avaan hiussydämeni aamulehdille.
Äiti,
kun kirjoitan, niin kuin syreeninoksat kuiskaakirjoittavat toukokuun illan silkkipaperille.

Äiti,
kun olen hiljaa,

niin kuin se, mistä musiikki alkaa ja mihin se päättyy,
vaikka

loppua musiikille ei ole,
eikä sillekään,
eikä lapsuudelle, joka aina vain vihreemmäksi
kasvaa.

Jouni Sirkiä
10.5.2018