Boris Pasternakille

03.11.2017





Runoni
on
menneiden maanteiden maljapuhe
väikehtivän venäläisen
tietietoisuuden
aivojen
tähtitaivaslohkon
takanurkassa,
missä
on vain
ikuinen ilta,
valkohuurtunut ikkuna,
kyynärpääkulunut pöytä,
kolme tuolia,
tupakansavuiset kirjat,
näytelmiä,
runoja,
nenät toisissaan kiinni;
hetkeksi paperille pysähtyneenä,
katse kauas,
niin lähelle ja kauas,
ja sitten,
hetki on mennyt,
pois lentäneenä,
muuksi
muuttuneena,
sanoista
juopuneena.
Pasternak.
Rakkaus.

Mainen tie.



Jouni Sirkiä

3.11.2017



Share