Ei muuta maailmaa kuin pieni

Tuulessa virttyneet, auringon haalistamat, yhä viipyvät
sanat..

Oon sielä
missä
pöly ja rahisevat, kovat lehdet
kasvavat kultaa.

Oon siel
missä
lämmin kyynel haudattiin valahtanein hiuksin
kämmenittäin tomuun.

Pienet hyönteiset joita ei nää, mutta jotka
ovat.
Tuulessa virttyneet, auringon haalistamat, yhä viipyvät
sanat.

Pölyparvien
kanat.
Anna nokin tämän kuivuneen
jyvän.

Ei ole muuta maailmaa kuin
pieni,
jonka auringon ilmassa leijuvat pilkkuina
aaveiden hattarat.
,
sanat, joita kukaan ei enää muista, jotka eivät olemasta
katoa.

Jouni Sirkiä
8.5.2018