Harmaa kaunis

Harmaa kaunis,
kasvot kylmää maitoteetä,
kulmat sitä salaperäistä hiiltä,
jota kuvaamataidonluokassa

nuorena suurten ikkunoiden
alla paperille painoin.
Ei katoa kuva,
ei herää henkiin

hiili.
Rakkauteni on
jäätynyt
viili.

Korkeat aidat
ja kuuset,
pitkät ja
kaidat.

Luen runoja kuunvalossa,
isken Bachin pölyiselle peruukille
silmää.
Jäljet maidossa,

pehmeiden varjojen
dramaturgi.

Jouni Sirkiä

8.11.2017