Johanneksen joululaulu
25.11.2018
Jouluaamuna puut puhuivat minulle.
Oksien kevään narina
talven liikkumattomuuden
alta.
Eläimenä tulee
se,
jota voimme taas olla
ymmärtämättä.
Kirkkaus.
Rakkaus.
Minä olen huomisen kulunut
kengänsolki.
Silti raikkauteni
hiljaisina polkuina
hiuksia
hunajasuutelee.
Ihmiset lehtinä
lavenevat,
väreinä
syvenevät.
Rakkautena
tuulessa
hidaskypsyvät.
Jouni Sirkiä
25.11.2018