Kruunu jossa joet solisevat
06.12.2017
Kruunu
jossa
joet solisevat,
puut kukkivat,
joka eläimellä oma kolonsa.
Auringonkullan, sammaleiden kruunu,
sarvien kietoutuneet kädet
taivastietä kohti.
Näin valkoisen peuran,
en nähnyt sitä,
se näki minut.
Hengittävä silmä,
ajatteleva,
metsän syvä lampi,
katsoi suoraan
sisääni.
Kaikki selvää,
kaunista,
joka
rasahduksella
äänensä.
Kaikella kolonsa,
hiljainen nimensä,
väreensä,
äärensä.
Jouni Sirkiä
6.12.2017