Kultaisenkeltaisin kukin minä tanssitan

26.11.2017




Kultaisenkeltaisin kukin minä tanssitan tätä synkkää syksyä,
sammaleenpehmein rinnoin.
Jalkani,
sileässä vedessä liukuvat
sorsat.

Nojaan sinuun,
valkovuokko aamunkosteaan ilmaan.
Vie minut,
vie, vie, vie
tuohon valkeaan kirkkoon,
näiden kuluneiden päivien mustan meren saariston kätkössä uinuvaan hiljaisuuteen,
suudelmaan,
hellään kosketukseen,
jota ei voinut tunteakaan.

Olen tummien aaltojen
jäätävänkuohuva
viini.
Eksynyt auringonsäde
siinä.
Väsynyt,
niin
kovin,
kovin
pieni.


Jouni Sirkiä

26.11.2017