Lapsuuden pakolaiset

Lapsuuden pakolaiset.

Linnanmäen viileinä valoina,
lokakuuiltana.
Kesäkuun valuvien ikkunoiden takana.

Juoksu kohti pilvivuoria.
Lumen helmihuippua.
Kohti

kuilua.
Juoksevaa kuilua.
Huutona hyppäävää.
Viivana venyvää.
Rautana laukkaavaa.

Kasvotonta.
Aina
ja
kaikkialla.

Lapsuuden pakolaiset.

Ei viileäruohojalkapohjia.
Liitäviä hiuksia.

Kuumat hiilet.
Täällä.
Teräksinen,
terävä
maa.

Jouni Sirkiä
16.10.2018