Mullan savinen liikavarvas

Vihreet pilvet
irvistävät ylhäällä jumalat,
kapeus,
kuristavat minua,
maakuoriaista,
mullan savista liikavarvasta.

Valkoiset kukat kuristavat minua puhtaudellaan,
kirotut tähdet, taivas täälläkin.

Hukun tähän vihreyteen,
en muutu vihreäksi,
en kasva,
vaikka
räjähtäisin.

Olen mustunut
puunpalanen,
ei irtoa edes kyyneleitä,
en liiku,
en muista,
en värise,

vaikka
maa altani
lähtisi.

Jouni Sirkiä

12.5.2018