Mustana viittana nuoruuteni
20.05.2018
Mustana viittana
hohtavien omenankukkien alitse
kulki
nuoruuteni,
kalpeana
linnantornien kylmistä korpinöistä.
Vain rakkaus,
vain sotkuinen paperi täynnä yöajatuksia, joita ei voinut kestää,
vain rakkaus,
vain yksi puistonpenkki jokirannassa, johon kukaan muu kuin yksi ei voi utuisena hetkenä istua.
Mustana viittana
hohtavien omenankukkien alitse
kulki
nuoruuteni,
hetkellinen valonsäteen tuulahdus kasvoilla,
elämä ympärillä,
hiljaisuuden musiikki
sisällä.
Jouni Sirkiä
20.5.2018
