Satavuotiaan Suomen Turulle
05.11.2017
Turku ompi Linnamme.
Unikankareen lempeä äiti.
Kattomme korkea, ainavihreä,
voimamme, sanoja vaaliva maa.
Viileissä varjoissasi kreikka, saksa, latina
kerran suomen kieleksi kääntyivät.
Kielten kaiut, laupeuden patina
silloin tuoreesti holveissa ääntyivät.
Täällä joen päivettyneelle olkavarrelle
ensirunoni minäkin kirjoitin.
Mukulakivien musiikista oppini ammensin,
lehtipuuvanhusten alla lepäsin.
Siniset rantapaalut kirjanmerkkini,
läpi niiden lokkina lensin.
Puolalankosken kevätkuohuissa
pärskeenä nuoruutta siinsin.
Ikinuori olet, Turku,
tuoreet lehdet, sammal ja maa,
kirjan sivut, päiväin voima,
ne kultaa ennustaa.
Turku ompi Linnamme.
Unikankareen lempeä äiti.
Kattomme korkea, ainavihreä,
voimamme, sanoja vaaliva maa.
Jouni Sirkiä
5.11.2017
Unikankareen lempeä äiti.
Kattomme korkea, ainavihreä,
voimamme, sanoja vaaliva maa.
Viileissä varjoissasi kreikka, saksa, latina
kerran suomen kieleksi kääntyivät.
Kielten kaiut, laupeuden patina
silloin tuoreesti holveissa ääntyivät.
Täällä joen päivettyneelle olkavarrelle
ensirunoni minäkin kirjoitin.
Mukulakivien musiikista oppini ammensin,
lehtipuuvanhusten alla lepäsin.
Siniset rantapaalut kirjanmerkkini,
läpi niiden lokkina lensin.
Puolalankosken kevätkuohuissa
pärskeenä nuoruutta siinsin.
Ikinuori olet, Turku,
tuoreet lehdet, sammal ja maa,
kirjan sivut, päiväin voima,
ne kultaa ennustaa.
Turku ompi Linnamme.
Unikankareen lempeä äiti.
Kattomme korkea, ainavihreä,
voimamme, sanoja vaaliva maa.
Jouni Sirkiä
5.11.2017
