Unikuvien kaukaiset pulut

Unikuvien kaukaiset pulut pyrähtelevät
maanantai-aamuni sokkeloisilla kujilla.
Kuin eivät olisi minua nähneetkään,
näkevinäänkään.
Ikkunat, ovet auki
kiirehdin
valoisuuden aukiolle,
paikkaan,
missä aurinko paistaa
kuluneelle kivilaatalle,
missä
tunnen,
muistan,
unohdan.
Hymisen.

Laulan.

Jouni Sirkiä

6.11.2017